Vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet

Vitamiinit




Vitamiinit jaetaan liukoisuuden perusteella kahteen luokkaan, vesiliukoisiin ja rasvaliukoisiin. Vesiliukoisia ovat B- ja C- vitamiinit. B- vitamiineja on oikeastaan useampia, mutta C-vitamiinia on vain askorbiinihappo. Rasvaliukoisia ovat A-, E-, D- ja K- vitamiinit.
Elimistömme ei pysty valmistamaan vitamiineja itse niiden monimutkaisuuden vuoksi. Sen takia niitä on saatava ravinnosta. D- vitamiinia on vaikeaa saada ravinnosta, ja siksi meillä on ihon alla D- vitamiinin esiastetta joka muuttuu D- vitamiiniksi auringon valon vaikutuksesta. Eräiden ihotautilääkäreiden mukaan viisitoista minuuttia päivässä auringossa, kasvot ja kädet paljaana, riittää D- vitamiinitarpeen tyydyttämiseksi. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön, ja jos niitä nauttii liikaa se voi johtaa jopa myrkytystilaan.
Vesiliukoisilla vitamiineilla tällaista vaaraa ei ole, koska ylimääräiset vitamiinit poistuvat nopeasti virtsan mukana.


Vitamiinien tehtävät ja lähteet

Vitamiini	Tehtävät elimistössä	Lähteet
Rasvaliukoiset:
A	Vaikuttaa mm. ihon ja limakalvojen kuntoon, näkökykyyn	Keltaiset, oranssit ja vihreät kasvikset, maksa, kananmunankeltuainen ja maitotuotteet.
D	Vaikuttaa kalsiumin ja fosforin imeytymiseen, osallistuu luuston rakentumiseen	Vitaminoidut margariinit ja kevytrasvat, voi, rasvaiset ja vähärasvaiset kalat, sienet, kananmuna, maito Muodostuu iholla auringon vaikutuksesta
E	Tärkeä elimistön hapettumisen estäjä	Tärkeitä lähteitä ovat kasviöljyt ja kasvimargariinit.
K	Tärkeä veren hyytymisen kannalta	Marjat, salaatit, yrtit ja lehtikasvikset (esim. pinaatti), ja suolisto takaa myös K-vitamiinin saannin.
Vesiliukoiset:
B	Osallistuvat energia-aineenvaihduntaan, hermoston toimintaan ja kasvun säätelyyn sekä pitävät suun ja silmien limakalvot kunnossa.	Täysjyvävilja, maito, kananmuna, pavut, herneet ja hapatetut kasvikset.
C	Toimii antioksidanttina, lisää vastustuskykyä tulehdussairauksia vastaan sekä on mukana sidekudosten muodostumisessa ja lisää raudan imeytymistä vereen.	Kasvikset, hedelmät, marjat ja idut.

Kivennäis- ja hivenaineet


Kivennäisaineita ovat alkuaineet, joita ihmisen elimistössä on runsaasti. Niitä on esimerkiksi kalsium, kalium ja magnesium. Kalsiumia ja fosforia tarvitaan lujan luuston kehittymiseen.


Hivenaineet taas ovat alkuaineita jotka ovat ihmisen elimistölle välttämättömiä, ja joita tarvitaan vain hyvin pieniä määriä. Hivenaineita ovat mm. rauta, jodi, sinkki, seleeni ja fluori. Rautaa elimistö tarvitsee hemoglobiinin valmistukseen.


Kivennäis- ja hivenaineilla on paljon tehtäviä elimistössämme:

• aktivoivat entsyymitoimintoja
• ovat sitoutuneita valkuaisaineisiin
• osallistuvat kuljetustehtäviin
• muodostavat luuston päärakennusaineen

Kivennäis ja hivenaineita on elimistömme painosta noin 4%


Raven


Lähteet:
Otava, avain kemia 3

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit

• Orgaaninen aineryhmä joka sisältää hiiltä, vetyä ja happea
• Tutuin hiilihydraatti on sokeri eli C₆H₁₂O₆
  
  
• Monosakkaridi = perussokeri
• Disakkaridi = kahden perussokrimolekyylin muodostama molekyyli
• Polysakkaridi = useamman kuin kahden perussokerimolekyylin muodostama molekyyli

Sokerit

• Glukoosi eli rypälesokeri:

Glukoosia saadaan paljon makeista hedelmistä ja marjoista sekä hunajasta. Glukoosi imeytyy nopeasti vereen. Jos verensokeripitoisuus on alhainen kannattaa nauttia jotain glukoosipitoista syötävää tai juotavaa. Glukoosin määrää veressä säätelee hormoni nimeltä insuliini. Insuliinin puute aiheuttaa diabetesta.

• Hedelmäsokeri eli fruktoosi:

Hedelmäsokeria saadaan pääosin hedelmistä, mutta myös marjoista, kasviksista ja hunajasta. Fruktoosi imeytyy vereen, mutta hitammin kuin glukoosi.

• Sakkaroosi eli ruokosokeri:

Valmistetaan liuottamalla sokerijuurekasta tai sokeriruokoa vedessä jonne sakkaroosi liukenee→vesi haihdutetaan pois ja jäljelle jää sakkaroosi (ruokosokeri).

Sokeriruoko

   

Sokerijuurikas

• Mallassokeri eli maltoosi:

Esiintyy maltaista valmistettavissa eineksissä esimerkiksi mämmissä. Olutta valmistaessa ohrajyvän tärkkelys pilkotaan maltoosiksi. Maltoosia syntyy eläinten ja ihmisten ruoansulatuskanavassa, kun suolinesteessä oleva maltaasi entsyymi pilkkoo tärkkelystä ja itävissä tärkkelyspitoisissa siemenissä. hunajassa on n 1.5% maltoosia eli säälittävän vähän. Maltoosi on disakkaridi.

• Maitosokeri eli laktoosi

Maitosokeria saadaan maitotuotteista. Sitä on lehmänmaidossa n. 4.5%, vähän enemmän kuin äidinmaidossa. Normaalisti laktoosi imeytyy ohutsuolessa siellä olevan laktaasientsyymin avulla. Laktoosi-intoleranssissa kyse on siitä että tämä kyseinen laktaasientsyymi on vähäinen tai puuttuu kokonaan.

Kaikkien näiden sokereiden molekyylikaava on C₆H₁₂O₆, mutta niiden rakenne on erilainen eli ne ovat toistensa isomeerejä.

 


Tärkkelys

• Kun satoja glukoosimolekyyliä liittyy yhteen muodostuu tärkkelystä.
• Sitä on runsaasti viljan jyvissä ja perunassa.
• Tärkkelys on kasveille tärkeää vararavintoa
• Ihmisen ruoansulatus pilkkoo tärkkelystä glukoosiksi, joka palaa soluissa vapauttaen energiaa.

Selluloosa

• Selluloosa on tuhansien glukoosimolekyylien muodostama kuitumainen rakenne.
• Selluloosa on tukiainetta kasvien varsille ja rungoille.
• Sitä käytetään papereiden, pahvin ja kartonkien valmistuksessa.
• Ihmisen ruoansulatus ei kykene sulattamaan selluloosaa, mutta ravinnosta saatava kuitu on kuitenkin välttämätöntä suolen toiminnalle.
• Märehtijät pystyvät hajottamaan selluloosan ja käyttämään siinä olevan energian.

Lähteet:
Otava, Avain Kemia 3

http://www.blendingbliss.com/egensida/fiber-fran-sockerbeta/512

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/7c/Saccharum_officinarum_flowers.JPG

Rasvat

Mitä rasvat ovat?

Rasvat ovat runsaasti energiaa sisiältäviä ravintoaineita. Rasvoja on sekä eläimissä että kasveissa.

Kasvirasvat:

• Usein nestemäisiä
• Esimerkiksi auringonkukka-, rypsi- ja oliiviöljyt.
• Vain kookosöljy on kiinteää

Eläinrasvat:

• Kiinteitä
• Esimerkiksi voi ja eläinten tali
• Vain kalanrasvat ovat nestemäisiä

Kemiallisesti rasvat ovat kolmenarvoisen alkoholin (glyseroli) ja rasvahappojen muodostamia estereitä.

Rasvan muodostumisen kaava

Rasvahapot ovat pitkäketjuisia karboksyylihappoja.

Tyydyttyneet ja tyydyttymättömät rasvat

Tyydyttyneet rasvahapot:

• Kaikki hiiliatomien väliset sidokset ovat yksinkertaisia
• Esim. eläinrasvojen steariinihappo
• Molekyylit melko suoria, joten voivat asettua lähelle toisiaan, minkä takia tyydyttyneet rasvat ovat yleensä kiinteitä.

Tyydyttämättömät rasvahapot:

• Hiiliatomien välillä yksi kaksois- tai kolmois-sidos
• Esimerkiksi oliiviöljy
• Useita kaksoissidoksia sisältävia happoja kutsutaan monityydyttämättömiksi rasvahapoiksi.
• Rasvahappoketjut mutkikkaita, jonka takia molekyylit eivät pääse lähelle toisiaan , jonka vuoksi ne ovat nestemäisiä.

Rasvat ovat energianlähteitä

Rasvat sisältävät kaksinkertaisen määrän energiaa valkuaisaineisiin ja hiilihydraatteihin verrattuna. Kasvirasvat syttyvät kovassa paineessa palamaan mistä syystä ne ovat hyviä polttoaineita. Rypsiöljy on uusiutuva energianlähde ja sen polttaminen ei lisää ilmakehän hiilidioksidia.

Rasvat eivät liukene veteen

Rasvat eivät liukene veteen, vaan kevyempänä jäävät kerrokseksi veden pinnalle. Vastalypsetyssä maidossa oleva rasva käyttäytyy samalla tavalla. Tämä estetään maidon homogenoinnilla.
Homogenoinnissa maito puristetaan pienireikäisten putkien läpi. Niissä maidon rasva pilkkoutuu pieniin osiin niin, että ne eivät enää kykene tarttumaan toisiinsa.

Rasvat liukenevat hyvin orgaanisiin liuottimiin. Esim. bensiiniin ja eteeriin. Soluissa on myös muita aineita jotka eivät liukene veteen vaan organisiin liuottimiin. Näitä aineita kutsutaan yhteisnimellä lipidit. Rasvojen lisäksi lipidejä on erillaiset vahat ja steroidit. Steroideja ovat esimerkiksi kolesteroli ja sukupuolihormonit. Steroideille on yhteistä neljän hiilirenkaan muodostama runko.

Myöskään hiilivedyt eivät liukene veteen.
Veteen liukenevia ovat sellaiset orgaaniset aineet, joissa on vesimolekyylien rakennetta muistuttava hydroksyyliryhmä -OH. Näitä ovat esim. alkoholit ja sokerit.
Mitä vähemmän yhdisteessä on hydroksyyliryhmiä suhteessa hiiliketjun pituuteen sitä huonommin se liukenee veteen.
Rasvat liukenevat sellaisiin orgaanisiin liuottimiin joissa on paljon hiilivetyjä.
Tähän päteekin sääntö: samanlainen liuottaa samanlaista.

Lähteet: Otava, Avain kemia 3