Vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet

Vitamiinit




Vitamiinit jaetaan liukoisuuden perusteella kahteen luokkaan, vesiliukoisiin ja rasvaliukoisiin. Vesiliukoisia ovat B- ja C- vitamiinit. B- vitamiineja on oikeastaan useampia, mutta C-vitamiinia on vain askorbiinihappo. Rasvaliukoisia ovat A-, E-, D- ja K- vitamiinit.
Elimistömme ei pysty valmistamaan vitamiineja itse niiden monimutkaisuuden vuoksi. Sen takia niitä on saatava ravinnosta. D- vitamiinia on vaikeaa saada ravinnosta, ja siksi meillä on ihon alla D- vitamiinin esiastetta joka muuttuu D- vitamiiniksi auringon valon vaikutuksesta. Eräiden ihotautilääkäreiden mukaan viisitoista minuuttia päivässä auringossa, kasvot ja kädet paljaana, riittää D- vitamiinitarpeen tyydyttämiseksi. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön, ja jos niitä nauttii liikaa se voi johtaa jopa myrkytystilaan.
Vesiliukoisilla vitamiineilla tällaista vaaraa ei ole, koska ylimääräiset vitamiinit poistuvat nopeasti virtsan mukana.


Vitamiinien tehtävät ja lähteet

Vitamiini	Tehtävät elimistössä	Lähteet
Rasvaliukoiset:
A	Vaikuttaa mm. ihon ja limakalvojen kuntoon, näkökykyyn	Keltaiset, oranssit ja vihreät kasvikset, maksa, kananmunankeltuainen ja maitotuotteet.
D	Vaikuttaa kalsiumin ja fosforin imeytymiseen, osallistuu luuston rakentumiseen	Vitaminoidut margariinit ja kevytrasvat, voi, rasvaiset ja vähärasvaiset kalat, sienet, kananmuna, maito Muodostuu iholla auringon vaikutuksesta
E	Tärkeä elimistön hapettumisen estäjä	Tärkeitä lähteitä ovat kasviöljyt ja kasvimargariinit.
K	Tärkeä veren hyytymisen kannalta	Marjat, salaatit, yrtit ja lehtikasvikset (esim. pinaatti), ja suolisto takaa myös K-vitamiinin saannin.
Vesiliukoiset:
B	Osallistuvat energia-aineenvaihduntaan, hermoston toimintaan ja kasvun säätelyyn sekä pitävät suun ja silmien limakalvot kunnossa.	Täysjyvävilja, maito, kananmuna, pavut, herneet ja hapatetut kasvikset.
C	Toimii antioksidanttina, lisää vastustuskykyä tulehdussairauksia vastaan sekä on mukana sidekudosten muodostumisessa ja lisää raudan imeytymistä vereen.	Kasvikset, hedelmät, marjat ja idut.

Kivennäis- ja hivenaineet


Kivennäisaineita ovat alkuaineet, joita ihmisen elimistössä on runsaasti. Niitä on esimerkiksi kalsium, kalium ja magnesium. Kalsiumia ja fosforia tarvitaan lujan luuston kehittymiseen.


Hivenaineet taas ovat alkuaineita jotka ovat ihmisen elimistölle välttämättömiä, ja joita tarvitaan vain hyvin pieniä määriä. Hivenaineita ovat mm. rauta, jodi, sinkki, seleeni ja fluori. Rautaa elimistö tarvitsee hemoglobiinin valmistukseen.


Kivennäis- ja hivenaineilla on paljon tehtäviä elimistössämme:

• aktivoivat entsyymitoimintoja
• ovat sitoutuneita valkuaisaineisiin
• osallistuvat kuljetustehtäviin
• muodostavat luuston päärakennusaineen

Kivennäis ja hivenaineita on elimistömme painosta noin 4%


Raven


Lähteet:
Otava, avain kemia 3